100 kirjaa vuonna 2012

Hahaa, josko sitä skarppaisi taas tämänkin blogin kanssa, olin unohtanut jo tämän olemassaolon, mutta käyttöä löytyi taas kun päätin osallistua 100 kirjaa vuonna 2012 - haasteeseen.

Tämän projektin tarkoitus on että jokainen osallistuja lukee vähintään 100 kirjaa vuoden 2012 aikana. Yhteistä kirjalistaa ei ole, vaan jokainen valitsee itse mitä haluaa lukea. Voit lukea klassikkoja tai hömppää, faktaa tai fiktiota, suomeksi tai swahiliksi, kaikki kelpaa. Pääasia että lukeminen on nautinto.

Projektiin lasketaan mukaan kirjat, joiden lukeminen aloitetaan aikaisintaan 1.1.2012 ja jotka on luettu loppuun viimeistään 31.12. Voit käyttää lukumäärän seuraamiseen tätä yhteisöä, omaa blogia, erilaisia nettipalveluja (esim. Goodreads) tai vaikka ruutuvihkoa. Kerro ihmeessä muillekin mitä olet lukenut ja mitä aiot lukea, anna ja pyydä kirjavinkkejä, arvostele ja keskustele.

Ja kuten tuolla sanottiin, että näitä olisi hyvä kirjata ylös :) Olenkin jo suunnitellut hieman, että mitä ainakin pitäisi lukea. Tällä haasteella saa luettua nekin kirjat jotka ovat olleet kirjahyllyssä ties kuinka kauan lukematta. - Havahduin muutaman päivän liian myöhään, mutta olen kirinyt aikataulua ja uskon, että saan tämän suoritettua.

Jatkossa olisi siis tarkoitus kertoilla täällä mitä on tultu lueskeltua.


 Let's start.

1.
Kirja: Ylpeys ja Ennakkoluulo
Kirjailija: Jane Austen

Motiivi: Mr. Darcy ja kirja on ollut hyllyssäni lukematta jo lähes vuoden.



Romaani kertoo ennakkoluuloisen neiti Elizabeth Bennettin ja ylpeän herra Darcyn rakkaustarinasta, minkä lisäksi se seuraa Elizabethin sisarten toilailuja ja rakkauselämää.

Odotukset ylittävä, nimittäin Järki ja Tunteet- kirja, ei vakuuttanut minua yhtään niin paljoa kuin tämä. J&T:n jaksoin lukea ainoastaan Colonel Brandonin ja Elinor Dashwoodin voimalla, mutta ei siitä sen enempää kun eihän se ole pääaiheena.

Kuten aiemmin mainitsinkin, suurin motiivini lukea Ylpeys ja Ennakkoluulo, oli selvittää minkälainen hahmo he rra Fitzwilliam Darcy todellisuudessa on. Elokuvaversioista kun ei saa kovin syvää kuvaa tästä ylpeäksi kutsutusta miehestä, jolle ei kelpaa kukaan.

Kaikin puolin olen hyvin rakastunut tuohon kirjaan ja luin sen niin yhteensoittoon kuin vain mahdollista oli. Kaikki hahmot ovat loppuun asti kehiteltyjä ja punottu erinomaisesti Elizabethin ja Darcyn ympärille, samalla he kuitenkin kertovat omaa tarinaansa ja juoni saa jälleen lisää mielenkiintoisia juonikuvioita.

Kirja-arvosteluksi tämä on varsin surkea, mutta eikös yritys ole tyhjää parempi? - Enkä näe mitään syytä kertoa juonesta enempää, koska hirveän moni sen joo suunnilleen tuntee tai ne jotka eivät tunne, eivät tahdo pilata lukuiloaan tiivistelmää lukemalla.

Lukemisiin.